“Euroehdokkaat salaavat kampanjoidensa rahoittajia” raportoi Maikkari. Voi haloo, ei me mitään salata!

Ensinnäkin, ennakkoon annettava vaalirahoitusilmoitus oli vapaaehtoinen, enkä itse ole vielä ehtinyt tai edes viitsinyt käydä läpi mikä on lahjoitusten kokonaissumma. En ymmärrä miksi nyt vauhkotaan tuosta vapaaehtoisesta ennakkoilmoituksesta. Se on VAPAAEHTOINEN ENNAKKOilmoitus, eli ei ole tarvis välttämättä sitä antaa. Kyllä lopussa sitten raportoidaan ihan sen minkä laki määrää!

Sitäpaitsi, joillakin tuon ennakkoilmoituksen tarkoituksena oli selvästikin saada juuri mediahuomiota sille, että budjetti on todella kunnioitettava, tai sille, että juuri lahjoituksia on paljon.  Tai sille, että budjetti on erittäin pieni. Mitä nyt kukin meriittinä katsoo. Ja media kulki hienosti lieassa ja raportoi. Itse olin taas hieman höhlä kun en tajunnut vaalibudjetin ennakkoilmoitukseen sisältynyttä mediahuomiopotentiaalia. Pahus. Itseltäni tahtoo aina jäädä hyvät skandaalinmahdollisuudet käyttämättä!

Vaalilahjoituksista kertyy omaan vaalikassaani noin 20,000 euroa, luulisin. Yksittäisistä alle 3,400 euron alla jäävistä, tahoilta, jotka eivät halua julkisuutta mesenaatteina. Loput vaalikassasta tulee omasta taskusta. Vaalilaskuja on vielä maksamatta, ja lopussa palaa perinteisesti omaa rahaa – ja suunniteltua enemmän. Erilaisiin juna- ja lentolippuihin, bensaan, ja hotelleihin olen käyttänyt ihan omaa pankkikorttia, enkä varsinaista vaalikassaa. Ja voin kertoa, että korttia on vingutettu! Toki ne sitten lasketaan kampanjakuluiksi.

Mutta tuskin paljoa yli 30,000 euron vaalikassani menee. Kiitos siitä ensinnäkin vapaaehtoisporukoille, jotka tekevät paljon talkootyönä. Esitteiden jakoon ja luukutukseen eikä nettityöhön tarvitse rahaa laittaa. Jo ensimmäisissä vaaleissa oli periaatteenamme vaalipäällikkö Maijan kanssa, että kaikki mitä vain mahdollista saadaan tehtyä ilman kustannuksia. Jollei kahvia, pullaa, ja menetettyjä yöunia lasketa….

Vaalitiimiläiseni äiti joutui pahoinpitelyn kohteeksi luukuttaessaan vaaliesitteitä Pasilassa. Kerrostalosta ulos tullut nuorehko mies löi yli viisikymppistä naista nyrkillä suoraan silmäkulmaan, solvausten kera, niin että tämä kaatui, löi päänsä ja loukkasi selkänsä. Silmänympärystö ruhjoontui, ja tuloksena musta silmä ja päänsärkyä. Rouvashenkilö ei olisi aluksi halunnut mennä tekemään rikosilmoitusta, koska hänen mielestään pahoinpitelijää ei kuitenkaan tavoitettaisi, eikä rikosilmoituksesta olisi mitään hyötyä.

No sellainen lopulta kuitenkin tehtiin, olihan kyseessä pahoinpitely, joka on aina rikos ja joka on hyvä ilmoittaa aina poliisille. Vaikka vain tilastoinnin vuoksi. Päällekarkaus ja fyysinen hyökkäys toista kohtaan on aina väärin, mutta erityisen väärältä se kuulostaa kun tekijänä mieshenkilö ja kohteena vanhempi naishenkilö. Millaista olisi lähteä kaupungille seuraavan kerran kun muistaa, että viimeksi sai nyrkistä silmäänsä, ihan ventovieraalta?

Nyt voin paljastaa, että kyseessä oli afgaanitaustaisen tiimiläiseni Zarminan äiti, joka siis selvästi on ulkomaalaisen näköinen. Olisiko siis joku muu vanhempi naisihminen ollut yhtä todennäköinen kohde, vai oliko kohteena kevyesti huivia takaraivollaa kantava nainen vain siksi, että hän ei ilmiselvästi ole nk. kantasuomalainen?

Rikosilmoitusta vastaanottava poliisimies kertoi vastaavasta tapauksesta juuri äskettäin Hakaniemen torilla. Vaalea nuori mies kävi kiinni ulkomaalaisen näköiseen, sylkien ja riuhtoen. Poliisin mukaan saattoi olla sama tyyppi asialla. Niin toivottavasti, eikö, jotta näitä kimppuunkäyjiä ei majaile joka kulmalla. Itse Zarminaa oli kuntavaalien alla syljetty kasvoihin. No, me poliitikot tietenkin joudumme kestämään kaikenlaista. Minua ei tosin vielä ole syljetty kasvoihin.

Monet iltapäivälehdet ovat tehneet uutisen poikasta siitä, kun perussuomalaisten ehdokkaat solvaavat keskustalaisia, tai ketä milloinkin, ja puhuvat saunan taakse viemisestä. Kiinnostaako uutisissa ketään se, että “Kokoomuksen ulkomaalaistaustainen kampanja-aktiivi joutui pahoipitelyn kohteeksi”? (jossa todennäköisesti motiivina ulkomaalaisvihamielisyys.) Onko se Suomessa uutinen? Jos onkin, mitähän niin usein masentavat nettikeskustelut tästä keksivät: ‘no, ei nyrkillä lyönti niin vakavaa ole, varsinkin jos on epäilyttävä ulkomaalainen’?

Vihatekoja ei tule hyväksyä, koskaan. Vihatekoa on myös vihapuhe, väkivaltaan yllyttäminen, solvaaminen, rasistiset puheet. Maahanmuuttopolitiikasta voi olla montaa mieltä, ja siitä voi keskustella. Mutta raja on vedettävä keskusteluun. Meillä on Suomessa monenlaisia ihmisiä, joista suurin osa ovat täällä aivan laillisesti, monesta eri, ja täysin laillisesta ja oikeutetusta syystä. Vihaan heitä kohtaan ei ole mitään aihetta. Eikä varsinkaan vihatekoihin tai edes vihapuheisiin. Niitä ei tule suvaita missään muodossa.

Poliitikoilla, tulevilla ja wannabe-sellaisilla tulisi olla tarpeeksi johtajuutta näyttääkseen tässäkin mikä on oikein, ja mikä väärin, eikä mennä populistisen aallonharjan mukaan.

Eurovaalipaneeleissa kysytään jatkuvasti mitä pitäisi tehdä maailmantaloudelle. Meppiehdokas yrittää sitten minuutissa omat lääkkeensä. Jokainen heittää peliin jotain. Itse olen vastannut kolmella kärjellä.

Ekaksi, elvytys on laastari, tekohengitystä, sillä pidetään talouden pyöriä pyörimässä. Tai ainakin joillain aloilla, kuten rakentaminen ja erilaiset infrastruktuurihankkeet, tiet, rautatiet. Koko elvytyskysymys ei oikeastaan ole tulevien meppien päätettävissä, mutta koska vaalikimaroissa on kaikkeen oltava mielipide, niin tähänkin. Elvytystä tehdään pääosin kansallisten hallitusten toimesta, mutta unionissa voidaan kaveria jeesata – vaikka lähes kaikki taitavat joutua lainanottoon itsekin. EU hyväksyi myös yhteisen elvytyspaketin, suurelta energia-alalle. Siitä infoa löytyy täältä:

http://www.europarl.europa.eu/news/expert/infopress_page/034-55118-124-05-19-905-20090505IPR55117-04-05-2009-2009-false/default_fi.htm

Toiseksi, pankki- ja luototustoimintaan on saatava luottamusta. Siksi toimintaa on alettava paremmin säädellä, esimerkiksi vaatimalla enemmän avoimuutta sijoituksilta ja ketjuttamiselta. Parlamentti on jo hyväksynyt toimia tähänkin, mm. vakavaraisuusdirektiviin, vakuutusalojen säätely-direktiivin, ja rajoja luottoluokituslaitoksille. Yksityiskohtiin en ole vielä perehtynyt, ja direktiivejä tuskin on alettu panna toimeen. Mutta ainakin lainsäädännön puolella asiassa ollaan edetty.

Kolmantena kohtana olen itse maininnut tulevaisuuden yritystoiminnan ja tutkimus- ja kehityspuolen edistämisen, jotta meillä on tulevaisuudessa mitä tuottaa, kaupata ja myydä. Tässä tulee kyseeseen yksi tärkeistä unionin toimialueista eli tutkimus- ja kehityspolitiikka. Uuden talousarvion mukaan unionin käyttää 11,8 mrd euroa ‘kilpailukyky, tutkimus- ja innovaatiotoimintaan’. Tämä aihepiiri ei ole erikoisosaamisalaani, mutta on selvää, että jos haluamme talouslaman jälkeen olla mukana maailmanlaajuisessa kilpailussa relevanttia toimijana, on unionilla oltava tuotteita ja palveluja, joita myydä muualle. Niitä taas ei useinkaan synny ilman merkittäviä investointeja tutkimukseenja tuotekehittelyyn.

Ranskan presidentti Sarkozy ja Saksan liittokansleri Merkel kirjoittavat sunnuntaina ranskalaisessa Le Journal du Dimanchessa ja saksalaisessa Welt am Sonntagissa “vastustavansa ”byrokraattista Eurooppaa, joka noudattaa mekaanisesti pikkutarkkoja sääntöjä ja suhtautuu epäluuloisesti muutokseen”.– Vahva Eurooppa ei välttämättä aina merkitse lisää  valtaa Euroopan unionille, lisää eurooppalaista lainsäädäntöä ja taloudellisia ohjauskeinoja.” (Lainaus poimittu Talousanomista.)

Tämäkin on hyvä muistaa silloin kun innokkaat mepit alkavat uudessa europarlamentissa miettimään keinoja talouden kohentamiseksi, puhumattakaan kun niitä miettivät innokkaat komission virkamiehet.

Hyväntahtoinen hölmö vain osa juntan juonta? Burman oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi on istunut vuosikausia kotiarestissa, ja kun vapautuminen häämötti tällä viikolla, omituinen insidentti sai Burman juntan pistämään käyntiin uuden oikeudenkäynnin. Aung San Suu Kyi on juntan mielestä rikkonut kotiarestimääryksiä, kun amerikkalainen mies ui hänen kotitaloonsa juntan sotilasvartioiden ohi.

Ei tunnu olevan selvää, oliko tuo amerikkalainen typerys, joka kuvitteli tempauksellaan jotenkin auttavan Aung San Suu Kyita. Vai juntan järjestämä episodi, jolla voidaan uudelleen, jonkun lain pykälän varjolla pitää opposiotiojohtaja telkien takana.

Koko asia on sinänsä järkyttävä. Koko maailma tietää, että vanhenevaa naisihmistä pidetään vangittuna mielipiteidensä vuoksi, vuosikausia. Naps vaan, hänelle langetetaan viisi vuotta lisää vankeutta – siksi että hyväntahtoinen typerys pääsi hänen taloonsa. Mitään suurempia toimenpiteitä, paitsi sanktioita joiden vaikutus on vähäinen, ei oteta käyttöön, jotta järjetön diktatuuri saadaan kaatumaan. Voisiko EU tehdä asiassa enemmän, saada aikaan tehostetumpia pakotteita? Onko USA:lla joku rooli vai katsovatko hein vain sivusta?

Suomen vaalikamppailun tuoksinassa välillä unohtuu, että maailmassa on suurempiakin ongelmia ja kysymyksiä kuin Isä Mitron Alfa Romeo. Niistä kertoo mm. http://www.huffingtonpost.com/world/

Vaalikampanjoinnin kuningas, esitteiden jakelun tonava ja kaikkien vaalikättelyjen supernova Ben Zyskowicz näyttää miten kampanjaa oikein tehdään! Olen saanut Beniltä oppia äänestäjien kohtaamisessa ja aiemmissa vaaleissa. Ben kehottaa menemään kampanjoimaan sinne missä ihmiset liikkuvat, eikä odottamaan äänestäjiä oman porukan tärkeilevissä sisäseminaareissä. Kyseinen kuva on Narinkka-torilta Helsingistä viikko sitten. Aurinko paistoi ja oli niin mukavaa.

Mutta on todettava, että Benin kampanjaenergialle vetää vertoja Zarmina, Afganistanista kotoisin oleva nuori sairaanhoitajaopiskelijanainen, joka oli mm. Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas Helsingissä viime syksynä. Zarmina kertoo sujuvalla suomella joka ikiselle ohikulkijalle, miksi juuri heidän tulisi äänestää ehdokasta nro 57, ja iskee esitteen kouraan.

Ja kampanja jatkuu….

Itämeri on nyt enemmän pop kuin koskaan. Ja syystä! Sillä on kaikki potentiaali olla dynaamisen talousalueen keskipiste, korvaamaton kulkureitti ja tärkeä luontoalue. Nyt Itämeren tila on surkea ja erilaiset riskit korkeat. Mutta vihdoin on herätty! Monenlaista toimijaa on, Itämeri-foorumi, Itämeri Instituutti, Centrum Balticum, Helsinki-Turku Itämeri-haastekampanja ja tietenkin EU:n luonnostelema Itämeren strategia, joka ei tule päivääkään liian aikaisin.

Suomen mepit ovat tehneet auttaneet nostamaan Itämerta esiin ja saaneet omalla panoksellaan strategiaa eteenpäin. Nyt kuitenkin pitäisi ryhtyä sanoista tekoihin. Vahva EU Itämeri-strategia on saatava hyväksytyksi. Sekä saada EU:lta rahaa Itämeren ohjelmiin. Itse haluan olla täysillä tekemässä yhteistyötä Balttian maiden, Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Puolan meppien kanssa, jotta Itämeren kunnia saadaan palautettua. Painopistettä on saatava Välimereltä pohjoiseen – Itämern alueeseen. Niin ympäristön osalta, kuin liikennöinnin, talouden ja kulttuuriin alalla.

Itämeren alueen EU-maat ovat kaikki melko uusi unionin jäseniä. Siksi kaikki toimintamallit eivät kenties aivan tuttuja, kuten ovat vanhoille, suurille jäsenille Välimeren ympäristössä. Eikä kenties ole aivan vielä hiffattu sitä, miten tärkeä unionin sub-region, seutu, Itämeren alue voi olla – ja miten paljon yhteistyötä tekemällä mm. parlamentissa ja jäsenmaiden välillä sitä voidaan edistää. Siinä on aika kääntää uusi lehti.
Linkkejä suomalaisiin toimijoihin:

http://www.itamerihaaste.net/content.php/itmh:home

http://www.centrumbalticum.org/

http://www.baltic.org/suomeksi/instituutti/

http://www.puhdasitameri.fi/puhdas_itameri.html

Suomen kehityspolitiikkaa arvioitiin jälleen. Tällä kertaa Kehityspoliitisen toimikunnan toimesta, jossa olen puheenjohtajana. Ministeri Väyrynen tekee kehityspolitiikkaa vahvojen omien näkemystensä mukaisesti, ja siinä ulkoministerin virkamiehet tuntuvat joskus jäävän jalkoihin. Toimikuntamme nosti esiin teemojen – tai sektoreiden – priorisoinnista johtuvaa maksatusvajetta kehitysyhteistyrahoissa. Eli rahaa on, mutta ohjelmien suunnittelu menee hitaasti eteenpäin, jolloin rahojakaan ei saada käytettyä siihen missä niitä tarvitaan.

Kehityspolitiikkaa on politiikkaa, siinä kuin muukin politiikka. Vaikka tavoitteet olisivat eri poliittisilla suunnilla samoja – köyhyyden vähentäminen, kehityksen edesauttaminen – ollaan usein eri mieltä siitä, mikä sektori on tärkein, kenties terveys, opetus vai sittenkin ympäristä, kauppa, turvallisuus?

Itse asiasssa, on sanottava, ettei välttämättä aina tavoitteestakaan olla samaa mieltä.  Köyhyyden vähentämisen sijaan vaurastuminen ei minusta ole huono tavoite: se, että kehitysmaissakin voidaan päästä kädestä suuhun elämisestä siihen, että huominen on turvattu ja vielä ylihuominenkin.  Joillekin suuntauksille tuntuu riittävän se, että köyhyyttä vähän vähennetään, mutta muutoin olisi parempi pysyä pien- tai mikrotason viljelijän ja yrittäjän tasossa, kunhan vaan ei lähdetä porvarillisen vaurastumisen tielle. Hui!

Toimikunnan arvio löytyy täältä:

http://www.kehityspoliittinentoimikunta.fi/Public/default.aspx?

Tänään olin kampanjani toistaiseksi hauskimmassa kampanjatapahtumassa: nimittäin Kouvolan raveissa, joss minulla oli oma nimikkolähtö, Nina Suomalainen Europarlamenttiin! Lämminveristen lähtö nro 5, jonka voittajahevonen Courtney Belle sai Nina Suomalainen nro 57 loimen, ohjastaja pokaalin, ja lähdön aikana luettiin sloganeita miksi juuri minä olisin erinomainen ehdokas! Mikä idea, ja mikä toteutus! No nämä olivat poliitikkoravit, nimittäin lähdöt oli myös Anneli Jäätteenmäellä, ja Kymen/ ja Etelä-Karjalan kansanedustajilla Markku Laukkanen ja Sinikka Hurskainen. Koko homma televisioitiin Urheilukanavalla.

Keskiviikkona pääsen lyömään avauslyönnin Vuosaari Golfin hyväntekeväisyystapahtumaan. Kivaa! paitsi että katsotaan nyt mihin se pallo lentää… sen verran ruosteeseen golf-taidot ovat päässeet.

Muutoin perinteisempää kampanjointia, eli huomenna Ouluun ministeritapahtumaan (Linden, Risikko) ja erilaisia tapahtumia koko viikko, aamusta iltaan. Torstaina olen Tampereella tuomiokirkkoseurakunnan EU ja uskonnot keskustelussa klo 10 alkaen.

Välillä vastaillaan sposteihin ja kommentoidaan twitterissä missä liikutaan. Kokoomuksella on kokonaisvaltainen nettikampanja, kaikki ehdokkaat twitterissä, facebookissa ja ties missä!

Oma nettipresenssini on jo vanhaa perua: olen jo vakiintunut käyttäjä näissä: facebook, twitter, myspace, youtube (vaikka videoita teen vähän vähemmän), flickr eli valokuvia (nettisivuilleni on itse asiassa juuri tuotu suora yhteys flickr-sivujeni kuviin), ning, neljä blogisivustoa, ja jäsenyys mm. kknet.ning.com’in ryhmissä, mm. erittäin hauskassa Junttiklubissa…..

PS. Sloganini ravien käsiohjelmassa oli: Kylmäverinen Suomalainen ei sorru laukkaan Euroopassa.