Kevään poliittisena trendinä on takkien kääntö. Vaaleja seuraavalla viikolla toimituspääministeri alkoi epäillä, ettei mitään Portugali-lainan takauksia tarvitakaan. Syynä lienee, että oppositiossa huutelu on paljon mielekkäämpää kun voi vastustaa uuden hallituksen toimia.
Vappunaamareiden ilmestyttyä katukuvaan eurotakauksien suuri kriitikko Timo Soini alkoi tuntea ministerivastuun painavan ja pohti, että ehkä takaukset ovatkin ainoa keino välttää talouden meltdown, eli talouden ytimen sauvojen sulaminen kun pankit kaatuvat yhdessä maassa ja polttava vesihöyry kaataa alleen Euroopan maiden pankkeja dominoina. Ja samalla siis yritysten saamia luottoja (lähes kaikki yrityselämä toimii nykyään luototuksella), sitten tilauksia, työpaikkoja…
Myös pienemmissä piireissä kääntötakkimalli tuli käyttöön vaalien poistuttua agendalta. Vanhoilla kotiseudullani Kymessä perussuomalaisten ehdokas Reijo Tossavainen nettosi suur-Kouvolan alueelta ääniä kun väki halusi ihka oikean kouvolalaisen eduskuntaan. Suur-Kouvolaanhan kuuluu nykyään kuntaliitosten jälkeen myös entinen maalaiskunta Valkeala, tehdaspaikkakunta Anjalankoski ja itse Kouvola muun muassa. Päivä vaalien jälkeen eduskuntaan valittu Tossavainen ilmoittikin siirtävänsä kirjansa Etelä-Savoon mökilleen. Kouvolalaisia ‘oma seudun ehdokasta’ äänestäneitä kuulemma potuttaa. Ja vielä päivä vaalien jälkeen?
Perussuomalaisten hyvä menestys vaaleissa on nostanut vaalien jälkeen kohinaa netissä. Epätoivoisissa kommenteissa ollaan oltu muuttamassa pois Suomesta ja muutoinkin revitty hiuksia päästä. Oi miksi miksi miksi….
Minussa on pisara fatalistia. Asioiden eteen pitää tehdä parhaansa, mutta kun kaikki on tehty, niin lopputulos on sitten joku. Sen kanssa pitää elää, ja useimmiten monen asian kanssa tosiaan voi elää jollei vallan mainiosti, niin ainakin kohtalaisesti.
Tietenkin jos uskoo, että perussuomalaiset maan kolmanneksi suurimpana puolueena voivat lyödä säpäleiksi koko rakennetun yhteiskuntamme, talouden, kansainväliset suhteemme, erilaisuuden suvaitsemisen, on syytä huoleen. Ainakin heillä, jotka ovat heikoimmalla pohjalla eli: valtavirrasta erilaiset ja poikkeavat tai he jotka ovat täysin riippuvaisia sosiaaliturvasta ja siis siitä, miten taloudella menee. Niillä jotka pärjäävät ei ole suurta syytä huoleen; jos joku ääliö pistää taloutta ja avoimuutta palasiksi, useimmiten se pärjäävä porukka keksii ratkaisut ja keinot omalle kohdalleen. Huonommin käy heille, jotka nojaavat valtioon hyvinvointinsa pohjana. Tai sitten heille, jotka eivät ole valtavirtaa.
Mutta oikeasti – ja toivottavasti en joudu tästä tilille myöhemmin – en jaksa uskoa, että perussuomalaisten johto oikeasti on niin pöllöä porukkaa, että kaikkien hölmöimpien vaaliteemojensa toteuttajaksi edes ryhtyvät. Toki, erilaisia haja-ammuksia (vrt. loose cannons) joukossa piisaa, kuten edustaja Hakkarainen. Näiden sinkoilevien rakettiammusten ideologiana tuntuu olevan lähinnä oman egon pönkittäminen.
Ja kun mediaa pyörii näiden politiikan idols wannabe’den jaloissa, he alkavat itsekin uskoa, että kaikki mitä heidän suupielestään putoilee ilmoille on silkkaa kultajyvää. Nimittäin kyseiset henkilöt ovat höpinöillään netonneet suurta aplodia omassa äänestäjäkunnassaan turuilla, toreilla ja netissä; nyt kun foorumiksi tulee koko Suomi jäävät aplodit buuauksen jalkoihin.
Ennustan kuitenkin, että Soini & kumppanit menevät kiltisti hallitukseen. Siellä heille annetaan pari foorumia, jossa saavat toteuttaa itseään ja yritellä omintakeisia linjanvetojaan. Valiokuntien puheenjohtajatkaan kun eivät yksin päätä edes valiokunnan agendaa saati mitä siellä päätetään. Joten voipi olla, että byrokratia jauhaa mehut monesta intoilijasta.
Toki niitylle jää varmasti kirmaamaan monia politiikan big brother ja idols-kevätlaitumille lähteneitä perussuomalaisia kansanedustajia; sekä meidän tavallisten katsojien, median että perussuomalaisten johdon iloksi.
